torstai 17. maaliskuuta 2016

2 x Ranskan historiaa: Kun kuulet laulun varjojen & Luxus (Purppuragiljotiini #1)

Kun sairastaa ja/tai lomailee, blogin päivittäminen unohtuu. Lukeminen ei onneksi kuitenkaan! Nyt on päässyt kertymään blogattavaa, ja aloitetaan nyt sitten tällaisella. :)



Annmari Dannebey on nimestään huolimatta ihan suomalainen, kylläkin Ranskassa asuva kirjailija. Hänen esikoisteoksensa Kun kuulet laulun varjojen (Myllylahti 2015) osui silmiini, kun etsin töissä asiakkaalle "jotakin Gabaldonin kaltaista". Ja kieltämättä, kun takakansitekstin lukee, Gabaldonin Matkantekijä-sarja tulee väistämättä mieleen: 

1950-luvun Ranska nuolee vielä haavojaan toisen maailmansodan jälkeen. Kun temperamenttinen Enora irtisanotaan nahkavärjäämössä, ja kiukuspäissään päätyy Eavin metsään, ei hän arvaakaan seurauksia. 
Vuonna 1745 markiisi Jean-Philippe de Belleroy lähtee juhlavalle metsästysretkelle seurueineen. Uskollinen ratsumestari Gwendal toivoo, ettei heidän tarvitsisi koskaan palata ja hän välttyisi näin itse puisevalta naimakaupalta. 
Pienen normandialaiskylän kupeessa kasvaa ikiaikainen metsä, yksi Ranskan suurimpia, ja sen kävijöiden tarinat ovat kirvoittaneet paikallisten keskuudessa legendoja. Eavin metsässä tapahtuu kummia. Se on oma maailmansa, jossa on omat sääntönsä ja lakinsa. Ja jossain laulaa valkoinen mustarastas... 

Vielä kirjan alkusivutkin muistuttivat Gabaldonin tekstejä jotenkin turhan paljon, ja uskalsin jo olla hitusen pettynytkin. Sitten alkoi tulla selväksi, ettei tämä nyt sentään suoraa kopiointia olekaan. Gabaldonin sarjassahan Claire siirtyy menneisyyteen kivikehän kautta, tässä kirjassa kyse oli kaikeksi onneksi jostain ihan muusta. Eavin metsässä todellakin tapahtuu kummia - ikiaikainen metsä on kohdannut kaikenlaista viikinkien loitsuista noituuteen, ja sen salaisuuksia vartioivat Risupedot.  Tämä kirja tuntuikin enemmän fantasialta kuin Gabaldonin sarja.

Idea oli tarpeeksi omaperäinen koukuttaakseen lukemaan kirjan loppuun asti, mutta jotenkin kirja oli kuitenkin pettymys. Loppuratkaisu jotenkin lässähti, tai töksähti, tai jotain. Mutkia vedettiin turhan suoriksi ja paljon jäi ainakin minulle auki. Kaikkein eniten kuitenkin ärsytti kirjassa käytetty kieli. En tiedä mistä johtuu, mutta kirjailija oli käyttänyt aivan kummallisia lauserakenteita ja sanajärjestyksiä välillä. Minun kielipoliisin korvaani semmoinen ei passaa. ;)

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 3 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Annmari Dannebey: Kun kuulet laulun varjojen 
Myllylahti, 2015
303 sivua  

Tässä mielessä "parempaa" tai sanotaanko ainakin hiotumpaa tekstiä oli Milja Kauniston uutuus Luxus (Gummerus 2016). Myös Kaunisto on Ranskassa asuva suomalaiskirjailja, ja vieläpä lähes samanikäinen Dannebeyn kanssa. Kaunistolla on plakkarissaan kuitenkin jo yksi hieno trilogia Olavi Maununpojasta (Synnintekijä 2013, Kalmantanssi 2014 ja Piispansormus 2015), eli aika tuottelias kirjailija hän on. 

Luxus aloittaa uuden Purppuragiljotiini-sarjan, joka sijoittuu Ranskan vallankumouksen aikaan. Tämä uusi sarja vaikuttaa minusta vielä vetävämmältä kuin Olavi Maununpojasta kertovat kirjat, vaikka tyyli on hyvinkin pitkälle samanlaista: mielikuvitus on pitelemätöntä ja kieli verevää ja runsasta. Ranskan ylhäisö ja alhaiso kohtaavat häpeämättömän paheellisissa merkeissä. 

Vanhan Kuningaskunnan Ranska on kurjuuden, ylellisyyden, kunnianhimon, nälän ja petosten noidankattila. Isidore Boreal on kasvanut valheessa ja hulluudessa, Marie-Constance de Boucard on piehtaroinut himossa ja silkissä. Markiisi de Sade on elänyt demoniensa vankina. Kun vallankumous syttyy, he kohtaavat paikassa nimeltä Maison de Luxe. Ja jokaisen on löydettävä oma keinonsa selviytyä - luovuttava arvoistaan, hyveistään, kodistaan tai omaisuudestaan puolustaakseen oikeuttaan elää. (takakansiteksti)

Kirjailija itse kertoo Luxuksen synnystä näin kirjan lopussa: 

"Kaksi asiakirjaa antoi tälle romaanille alkusysäyksen. 
Säätyjen Yleiskokouksen päiväkirjan ote, päivätty 31. maaliskuuta 1791, jossa otetaan esille Sancerren kreivikunnan myynti kuninkaalle Sancerren kreivin taloudellisen skandaalin tähden ja tiedustellaan, miksi tuo kansallinen häpeä ei joudu tutkinnan alaiseksi useista vaatimuksista huolimatta. 
Toinen asiakirja on markiisi de Saden entisen puolison, markiisitar Renée de Saden, kirje markiisille. Hän kirjoittaa 24. lokakuuta 1789: '...ei että niinkään pelkäisin lyhtypylvästä [lyhtypylvääseen hirttämistä] tai tuota suuripartaista miestä, joka katkoo ihmisten kaulat, vaan että en kuolisi nälkään...'" (s. 546)

Näiden lisäksi ja ennen kaikkea kirjan synnyn kannalta tärkeäksi osoittautui vuonna 1989 tehty matka Ranskaan, jolloin kirjailija myös päätti että Ranskasta tulisi hänen kotimaansa. 

Vaikka historiasta pidänkin, Ranskan vallankumous ei ole koskaan ollut ykköskiinnostuksenkohteeni. Joitakin seikkoja toki muistaa, mutta tiedot ovat kuin sirpaleina päässäni - vapaus, veljeys, tasa-arvo; giljotiinit; Marie-Antoinette... Tämä kirja toimi kuitenkin mainiona kertauskurssina, ja sitä mukaa kun tarinaa luki eteenpäin, huomasi muistavansa muinaiset historiantunnit jostain ala-asteelta. Erittäin asiantuntevaa tekstiä siis, taustatyö on äärimmäisen hyvin tehty. Toki kirjassa oli paljon sellaistakin, josta en ole tiennytkään: eliittiprostituutio ja luksusbordellit nyt esimerkiksi. Kiinnostavaa oli myös, miten markiisi de Sade oli sidottu osaksi kokonaisuutta.

Haasteisiinkin nämä kirjat passaavat. Helmet 2016 -haasteen kohtaan 25 (kirjassa on yli 500 sivua) sopii Kauniston kirja, ja molemmat kun sijoittuvat Ranskaan, maailmanvalloitus etenee taas yhden valtion eteenpäin. Kauniston kirjan ahmaisin alle vuorokaudessa, se oli silkkaa lukuiloa. :) 

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Milja Kaunisto: Luxus 
Gummerus, 2016
550 sivua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti